Johdanto: asennejohtaminen

Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeeni. Kaikki on siis muuttunut.
– Anthony De Mello

Asenne tarkoittaa ihmisen tapaa suhtautua asioihin ja toisiin ihmisiin. Tällöin ihminen ajattelee tai ilmaisee kohdetta kohtaan hyväksyntää tai ei-hyväksyntää.

Ihmisellä on aina mahdollisuus valita asenteensa ulkoisista olosuhteista riippumatta – katso vaikkapa vaikeista vastoinkäymisestä eteenpäin päässeitä ihmisiä tai jopa raajattomina syntyneitä ihmisiä. He eivät ole jääneet rajoittuneisuutensa uhriksi, vaikka olosuhteet tai edes elämän lähtökohdat eivät ole olleet helpot. Aivan samoin työelämässä usein meitä rajoittavat eniten ainoastaan omat uskomuksemme ja asenteemme. Helposti nämä uskomukset rajoittavat myös yhteistyötä ja omia tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Asenne on yksilön hetkellinen tai pysyvä suhtautumistapa. Se on enemmän tai vähemmän ihmisen oma aktiivinen valinta, joka kohdistuu johonkin tilanteeseen, asiaan tai ihmiseen. Suhtautumisen voimakkuus voi vaihdella. Asenne on sidoksissa tilanteeseen, joten siinä on suhteellisuutta. Asenne on polkuriippuvaisesti kehittynyt eli aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen tunteiden, tiedon ja uskomusten lisäksi.

Asenne muodostuu jo varhaislapsuudessa ja kehittyy läpi elämämme. Varhaislapsuudessa ympäristö vaikuttaa asenteemme kehittymiseen erittäin paljon, koska omaksumme lähellämme olevien ihmisten asenteet, tavat ja tunteet osaksi omiamme – sen kummemmin kyseenalaistamatta niitä. Lapsuudessamme joudumme ”kohteina” hyvin paljon ottamaan vastaan muilta ja reagoimaan.

Kun aikuistumme ja kehitymme ihmisinä, otamme itse suuremman vastuun valinnoistamme. Voimme vaikuttaa aina siihen, miten asennoidumme olosuhteista riippumatta.

Vaikka emme sanoisi sanaakaan, asenne on kaikkea mitä olemme, ajattelemme ja tunnemme. Se välittyy olemuksestamme, katseestamme ja kosketuksestamme. Asenne tarttuu ja välittyy meistä muihin ihmisiin. Miltä sinusta alkaa tuntua, kun huoneeseen saapuu paikalle aidosti iloinen, ratkaisukeskeinen ja yhteistyöhaluinen ihminen? Entä miltä sinusta tuntuu, jos ihminen tulee yhteistyöstä puhuen paikalle, mutta kaikki sanaton viestintä on täydessä ristiriidassa hänen sanojensa kanssa ja hän vain istuu kädet ristissä, puhisee, huokailee ja muljauttelee silmiään.

Oppivalla asenteella varustetut ihmiset täydentävät jatkuvasti osaamistaan. He eivät jähmety aloilleen tai ajattele, että ”osaan tarpeeksi”, ”en kuitenkaan opi enää mitään uutta”, ”ei kannata käyttää aikaa sellaiseen”, ”saatan epäonnistua” tai ”ei tästä ole mitään hyötyä”. Sen sijaan oppivan asenteen omaksunut ihminen uskoo, että älykkyys ja osaaminen ovat jatkuvasti kehitettävissä ahkeralla työllä. He ajattelevat ”ensi kerralla onnistun”, ”opin paljon uusia asioita” ja ”kannattaa yrittää”.

Nostettaessa asenteen merkitystä työelämässä esiin jokunen kokenut työelämän konkari aina silloin tällöin havahtuu ja jopa ”järkyttyy”. Hyvin ymmärrettävästi hän alkaa puolustella itseään ja haastaa, eikö hänen ammattitaitoaan kunnioiteta. Asenteesta puhuminen saattaa tehdä kipeääkin osalle ihmisistä, sillä koko heidän tähänastisen työelämänsä ajan kaikki huomio on saattanut olla teknisten taitojen tai työtehtävien rutiininomaisessa ja moitteettomassa suorittamisessa. Esihenkilöasemassa olevilla uskomus ja käsitykset ovat voineet perustua tittelin suomaan valtaan ja johtajilla norsunluutornissa majailuun.

Nykyisin tiedot ja taidot vain vanhenevat melko nopeasti, joten asenne on tervetullut lisämauste keskusteluihin. Joillekin asenne on ollut aina itsestäänselvä asia, ja he kokevat, että heillä on oikea asenne.

Osaamista ja asennetta ei kannata kärjistää napit vastakkain.

Esimerkiksi asentaja ei voi pelkällä hyvällä asenteella kytkeä sähköjä, vaan siihen tarvitaan ammattitaitoa ja osaamista, mutta kaksi asentajaa työryhmän jäseninä voivat merkittävästi erota toisistaan asenteensa puolesta. Myöskään mastoon ei voi kiivetä pelkällä hyvällä asenteella. Samalla esimerkiksi työturvallisuusohjeien noudattaminen on osa asennetta.

Asenteen merkityksestä keskusteltaessa haasteena on, että mieluummin arvioidaan muiden asennetta kuin pohditaan, millainen oma asenne on. Tätä voisi verrata ilmiöön siitä, että ihmisen on helpompaa arvioida saamassaan palautteessa olevan jotakin vikaa kuin miettiä sitä, millainen itse on palautteen vastaanottajana. Oma asenne on omasta mielestä kunnossa, mutta ne muut…

Työyhteisön jäseniksi ja kumppaneiksi toivotaan ihmisiä, joilla on kunnossa sekä osaaminen että asenne. Oheinen aikaansaamisen matriisi havainnollistaa ja havahduttaa tehokkaasti pohtimaan erilaisia asenteen ja osaamisen yhdistelmiä.

”Elämämme suurin päivä on silloin, kun kannamme täyden vastuun asenteestamme. Se on päivä, jolloin todella kasvamme.”          

– John Maxwell

No alt text provided for this image

© Kuva: Marjo Huhtala ja Helsingin Kauppakamari / Aikaansaajan asenne 2017 

Jos ihmisellä ei ole osaamista eikä asennekaan ole kunnossa, hänen kanssaan on suuria vaikeuksia saada aikaan oikeastaan yhtään mitään. Jos taas asenne on jostain syystä huonolla tolalla, mutta ihmisellä on korkeaa osaamista, asioita saadaan kyllä aikaan, joskin yhteistyö on hankalaa ja kumppani koetaan vaikeana tyyppinä. Hän on joko pitkään alalla työskennellyt ihminen, joka tietää, miten asiat hoidetaan – ”näin on tehty jo ”Lahtisen” ajoista lähtien” – tai hän on nousukas, ”stara”, jolla voi olla hyvä asenne asiakkaita kohtaan, mutta ei esimerkiksi kollegojaan kohtaan.

Ihminen, jolla on hyvä asenne, mutta ei vielä riittävästi osaamista, on yleensä hyvä tyyppi. Hän on myös oppivainen. Tärkeintä on tietenkin hänen kohdallaan se, ettei hän joudu jäärän tai nousukkaan vaikutuspiiriin, koska heiltä hän oppii asenteellisesti vanhoja tapoja ja muita vaikeasti muutettavia, tehottomia toimintatapoja, joita ei haluta eikä toivota. Sen sijaan hyvän tyypin pitäisi päästä kasvamaan aikaansaavan ammattilaisen matkassa, jolla on sekä hyvä asenne että korkea osaaminen.

Asenne on aina tilanne- ja työympäristökohtainen. Esimerkiksi jossakin toisessa tilanteessa tiukka neuvotteluasenne on tarpeen ja toisessa taas ei.

Aloita asenteesta keskustelu työyhteisössäsi:

  • Keskustelkaa tiimeissä, mikä on toivottua asennetta. Asenteesta saa antaa palautetta ja keskustella rakentavassa hengessä.
  • Miten asenteet omaa itseä kohtaan vaikuttavat asenteeseen muita kohtaan?
  • Miten asennoidutte muutokseen? Entä uuden oppimiseen?
  • Miten mahdollistamme tiimissämme hyvän asenteen edelleen kehittymisen ja kehittämisen?

Kiitos, kun luit tämän artikkelin. Anna palautetta!

© Copyright: Helsingin seudun kauppakamari / Helsingin kamari oy ja tekijä Marjo Huhtala

Artikkelin kuvituskuva: Magda Ehlers

Kirjoittaja